Tänään, vihdoinkin, tulee seuraava Somnon osa, jota olette osottaneet liian pitkään.
Ensimmäisen osan jälkeen kiinnostukseni tipahti aivan nolliin ja en jaksanut enään jatkaa tätä sarjaa ja halusin vain ilmoittaa lopettavani tämän, mutta eräänä päivänä koulussa, matikan tuntien alussa eräs henkilö luokaltani kysyi minulta milloin jatkaisin Somnoa. Tämä tuli minulle aivan shokkina, koska en tiennyt, että kukaan muu kuin Taika tietää blogistani luokaltani, mutta toisin oli. Eli sinä, josta puhun nytten. haluan kiittää sinua siitä, että innostit minua taas jatkamaan kuvaamista!
Nukkeilu intoni on myös vähitellen palautunut Taikan ansiosta. Kun hän osti Hazelin minulta Pullipit eivät oikein kiinnostaneet minua niin paljoa, vaikka uusi nukke oli jo ostettu, mutta kuitenkin lähi aikoina Taika on hypettänyt Pullipeista paljon ja olen itsekkin taas innostunut näistä ihanista pallopäistä. Minulla on ollut tälläisiä vaiheita paljon näiden viimeisten neljän vuoden aikana, mutta intoni on aina palautunut ja olen kiitollinen siitä, koska monesti olen vakavasti harkinnut nukkejen pois myymistä. Onneksi en ole myynyt ketään sitä enenpää harkitsematta, sillä tama on unelmieni harrastut.
Tulipas pitkät jorinat! Mutta nyt kuitenkin päästän teidät lukemaan seuraavaana osaa Somnosta!
Kerronta
Puhuminen
Kuiskaaminen
*Tekeminen*
Kaikki istuvat olohuoneessa juttelemassa Loten menneisyydestä
Meika; Miten kauan sä meinaat olla täällä, kun täällä on aika ahdasta
jo kahden muun kanssa. Neljä henkilöä olisi jo liikaa.
Lotte: Eikös teitä asunutkin täällä neljä ennen kuin se... Se ruskeahiuksinen
tyttö muutti pois ennen kuin minä tulin? Mutta kuitenkin en halua
olla vaivaksi, joten lähden kun mahdollista.
Minka: Älä kuuntele Meikaa, se on nyt vähän aina tollanen. Saat asua täällä niin
kauan kuin haluat ja olet aina tervetullut takaisin.
Lotte: Oi, olette kaikista kiltimpiä ihmisiä, keitä olen koskaan tavannut.
Olettekos muutes millaisissa väleissä äitiinne, siis meidän äitiimme.
Minka: oikeastaan hän kuoli vuosi sitten. Meika ei ole tosin vielä toipunut siitä.
Meika: Minä lähden nyt nukkumaan.
Meika: *Rupeaa itkemään*
Koko talo rupesi nukkumaan hetken päästä ja nyt kuuluu vain kuorsausta ja
tuhinaa...
On kuitenkin eräs, jota valvotuttaa..
Lotte: *Koskettaa Minkan kättä* Vihdoinkin saan kostoni.
Minka: *Virkoaa* Mitä... mitä minun kädelleni on tapahtunut ja missä minä olen?
Meika: *Yrittää nousta*
Lotte: Älähän lähde mihinkää, sisko.
Lotte: Vihdoinkin saan kostoni.
Lotte: Oletkin voimakkaampi kuin luulinkaan. No, nähdään taas huomenna.
Minka herää karmivaan uneen siskostaan...
Vai oliko se sittenkään unta...
Että semmosta :D
Toivottavasti piditte, koska käytin tähän paljon aikaa. Yritin muokata noita ihme ''valopalloja'', mutta ne eivät ihan onnistuneet. Antakaa risut ja ruusut ja jääkää odottamaa seuraavaa osaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti